Uusimaa

Nuuksion kansallispuiston sijainti aivan pääkaupungin lähellä on eurooppalaisittain harvinainen. Alue on jäänyt asumattomaksi vuosikymmenien saatossa siksi, että se on vaikeakulkuisten soiden ja kallioisuutensa takia ollut maanviljelyyn sopimatonta. Alueen ympäristö on hyödynnetty sitäkin tarkemmin maanviljelyyn ja asutus on levinnyt viljelyalueille. Partiolaiset ovat pitäneet kesäleirejään Nuuksion alueella useita vuosikymmeniä. Osittain heidän aloitteestaan alue saatiin kansallispuistoksi 1990-luvun puolivälissä. Tällöin arveltiin, että ilman suojelupäätöstä kansallispuistoksi suunniteltu alue olisi ennen pitkää käytetty rakennusmaaksi, sillä pääkaupunkiseudun ympäryskunnat alkoivat kasvaa kiihtyvällä vauhdilla ja tonttimaan tarve kasvoi rajusti. Puistossa tiedetään esiintyvän useita kymmeniä uhanalaisia tai silmälläpidettäviä eläin-, kasvi- ja sienilajeja. Puiston tunnuseläimen, liito-oravan, asuttamia metsikköjä on Nuuksion alueelta löydetty lähes 200. Nuuksioon on helpointa tutustua kulkemalla merkittyjä reittejä pitkin. Sekä aloitteleva retkeilijä että kokenut eränkävijä löytävät itselleen sopivat retkeilymaastot kansallispuiston monien luontopolkujen, rengasreittien ja muiden reittien joukosta. Punarinnankierros, 2 km rengasreitti Lähtöpiste: Haukkalampi, Haukkalammentie 32, 02820 Espoo Haukankierros, 4 km rengasreitti Lähtöpiste: Haukkalampi, Haukkalammentie 32, 02820 Espoo Korpinkierros, 6-7,2 km rengasreitti   Lähtöpisteet: Haukkalampi, Haukkalammentie 32, 02820 Espoo ja Siikaniemi, Siikajärvenranta, Espoo Takalan polku, 1,5 km/suunta Lähtöpiste: Kattilan päärakennuksen vieressä Kaarniaispolku, 2,7 km rengasreitti Lähtöpiste: Kaarniaispolun pysäköintialue Soidentaantien päässä Veikkolan teollisuusalueella Soidinkierros, 4 km rengasreitti Lähtöpiste: Siikaranta, hotelli Nuuksio, Naruportintie 68, 02860 Kirkkonummi Nahkiaispolku, 2 km rengasreitti Lähtöpiste: Haukkalampi, Haukkalammentie 32, 02820 Espoo Klassarinkierros, 3,9 km rengasreitti Lähtöpiste: Valklammen pysäköintialue, […]

Sipoonkorven kansallispuisto perustettiin vuonna 2011 ja oli perustettaessa Suomen 36. kansallispuisto. Se on laajuudeltaan 23 km² ja sijaitsee Helsingin, Vantaan ja Sipoon alueilla. Sipoonkorven metsä on viimeisiä rakentamattomia ympäristöjä Suomen pääkaupunkiseudulla Nuuksion järviylängön ohella. Kansallispuiston alueella on erilaisia metsiä, soita ja kulttuurimaisemia. Maasto on alueella vaihtelevaa ja korkeuserot suuria. Metsät ovat monin paikoin kuusivaltaisia, ja lisäksi tuoreita lehtomaisia kankaita ja kalliometsiä on paljon. Sipoonkorven halki virtaa Sipoonjoen sivujoki Byabäcken, jonka varrella, varsinkin lehtipuustoisilla alueilla, on runsas lintukanta. Retkeilymahdollisuudet: Sipoonkorvessa on kaksi luontopolkua. Toinen niistä on Ponun perinnepostia 1,4.km ja toinen Kalkkiruukin luontopolku 4,5 km   Lähteet: Wikipedia Artikkeli kuva:”Sipoonkorpi” by jiihaa is licensed under CC BY-NC-SA 2.0

Tammisaaren saariston kansallispuisto (ruots. Ekenäs skärgårds nationalpark) sijaitsee Tammisaaren ulkosaaristossa läntisellä Uudellamaalla. Kansallispuisto on perustettu vuonna 1989, ja sen pinta-ala on 52 km². Kansallispuiston lähtökohtana oli vuonna 1956 perustettu Jussarön luonnonpuisto. Puistoa hallinnoi ja hoitaa Metsähallitus, kuten muitakin Suomen kansallispuistoja. Suurin osa puiston pinta-alasta muodostuu lähellä avomerta sijaitsevista kallioluodoista ja niitä ympäröivistä vesialueista. Metsähallituksen tehtäviin kuuluu lähinnä vesilintujen pesimisalueiden rauhoittaminen ja kalastuksen valvominen. Näin ollen maihinnousu ja moottoriveneillä liikkuminen tärkeimpien lintuluotojen lähettyvillä on kielletty 1.4.–17.7. välisenä aikana. Sisäsaariston luontoa löytyy ennen kaikkea Älgön (ennen Elgö) saarella ja arkikielellä sanotaankin usein ”Älgön kansallispuisto”lähde?. Entinen kalastustila Rödjan Älgön etelärannalla toimii kansallispuiston hoito-, valvonta-, ja neuvontapisteenä sekä saaristomuseona. Rödjan on myös suosittu etappisatama veneturisteille matkalla esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan. Myös Skedön puolelta Rödjan-vuonon läntisestä päästä löytyy kansallispuistoon kuuluvalla alueella toinen ammoisista ajoista käytetty hyvin suojainen retkisatama. Luontopolut Älgön luontopolku, 2 km, alkaa Rödjanin kalastajatilalta. Polun alussa on laatikko, josta retkeilijä voi lainata polusta kertovan vihon. Polku on alussa melko jyrkkä, eikä se sovellu liikuntaesteisille. Polun varrella on näkötorni, korsun jäänteet viimeisimmästä sodasta sekä Storträsket-järvi. Modermaganin luontopolulla, 1,5 km, ei ole varsinaista aloituskohtaa, vaan polulle voi poiketa mistä kohtaa tahansa. Polun varrella on kylttejä, joista saa tietoa ulkosaaristovyöhykkeestä. Maasto on melko epätasaista, ja sateen jälkeen […]

Tälle alueelle rakennettiin vuonna 1899 pato ja sähkövoimala Fiskarsin ruukkia varten. Vesi johdettiin padolta turbiiniin 80 cm:n paksuisella puuputkella. Putken kiviset perustat ovat vielä paikallaan ja putken jäännöksiä näkyy padon alapuolella. Risslan kosket sijaitsevat luonnonsuojelualueella ja ovat Etelä-Suomen korkeimpia koskia.

Karkkilan Myllykoski on Karjaanjoessa sijaitseva kolmimetrinen vesiputous. Putous sijaitsee Karkkilan keskustan Myllypuistossa.

Lahankoski virtaa Mustijoessa Pornaisten kunnassa. Koski alkaa kolmen metrin vesiputouksella, jonka jälkeinen osa kosken pudotuksesta on valjastettu sähköntuotannolle.

Pöykärin Linnanmäki eli Pöykärin linnamäki eli Pöykärin linnavuori on Uudellamaalla Lohjalla Karjalohjan Tallaan kylässä sijaitseva mäkilinna. Linnamäki sijaitsee Karjalohjan kirkosta 4,5 kilometriä eteläkaakkoon Lohjanjärven Hauraveden lahden pohjukassa. Linnasta on 200 metriä järven rantaan ja 150 metriä Hotopohjanojaan, joka laskee lahteen. Mäki sijaitsee peltoaukean ja avosuon keskellä ja sen huippu kohoaa yli 25 metriä ympäristöään korkeammalle. Se on moreenimäki, jossa esiintyy kalliopaljastumia eri puolilla mäkeä. Jyrkimmät piirteet sijaitsevat mäen länsipäässä, jossa lounaaseen aukeaa jyrkänne. Koilliseen mäki on loiva. Mäen lakea kiertää pohjois- ja itäpuolella kivistä ladottu valli. Vallin on keskiosasta 2,5–4,0 metriä leveä ja metrin korkuinen. Valli on noin 80 metriä pitkä, mutta reunoissa sen rakenne on epämääräisempi. Luoteessa on vielä kolmimetrinen lyhyt valli, joka sijoittuu kahden kallion väliin. Pitkässä vallissa on kaksi kaksimetristä aukkoa, joita pidetään linnoituksen portteina. Ne sijaitsevat vallin itä- ja koillisosassa. Vallit ja jyrkänne rajaavat sisälleen linnapihan, joka on kooltaan 70×45 metriä. Tien viereen on pystytetty opastaulu. Käynti linnanmäelle on Niemeläntieltä, parikymmentä metriä ennen Linnanmäentietä. Lähteet: wikipedia.org Artikkeli kuva: ”Pöykärin muinaislinna 5. näkymä lounaaseen” by Abc10 is licensed under CC BY-SA 4.0

Myllykallio on Helsingin Lautta­saaren viheralueena olevaa 31 metrin korkuinen kukkula, jonka nimi on vanhastaan ollut Kvarnberg. Myllykallion huippu on Lauttasaaren korkein kohta. Kukkula on nykyisin metsäisenä viher­alueena, jonka huipulla on lintutorni. Toisen maailman­sodan aikana paikalla toimi yksi Helsingin ilma­puolustuksesta vastanneista raskaista ilmatorjuntapattereista. Muistoksi sodanaikaisesta ilma­puolustuksesta paikalle on jätetty kaliiberiltaan 76-millimetrinen ilma­torjunta­tykki ”Itko”. Lähteet: wikipedia.org Artikkeli kuva: ”LauttasaariITmuistotykki” by Markus Säynevirta is licensed under CC BY-SA 4.0

Konianvuori (tunnettu myös nimellä Konia) on mäki- ja kallioalue Vihdin pohjoisosassa Olkkalan, Herrakunnan ja Moksin kylien välisellä alueella. Se kohoaa 58 metriä viereisen Moksjärven yläpuolelle ja 149 metriä merenpinnan yläpuolelle. Alueella on kaksi luonnonsuojelualuetta. Näistä suuremmalla, valtion omistamalla Konianvuoren luonnonsuojelualueella muun muassa pyöräily on kielletty. Konianvuoren alue kuuluu kokonaisuudessaan 123 hehtaarin kokoiseen Natura 2000-alueeseen sekä valtakunnallisesti merkittävään kallioalueeseen. Konianvuori on melko suosittu nähtävyys. Siellä on useita polkuja, näköalapaikka Moksjärvelle ja Vihdin seurakunnan vanha nuotiopaikka. Mäen koillisjyrkänteessä on suuri, erityislaatuinen hiidenkirnu. Lähteet: wikipedia.org Artikkeli kuva: ”Näkymä Konialta” by Bave is licensed under CC BY-SA 4.0

Skällbergetin muinaislinna on Uudellamaalla Siuntion Tyyskylän (ruots. Tjusterbyn) kylässä sijaitseva linnavuori. Linnavuoren laki sijaitsee vuoren alla olevasta Siuntion kirkosta noin 150 metriä länteen ja sijaitsee aivan Tjusterbyn kartanon vieressä. Lohjalle vievä seututie 116 kulkee linnavuoren ja kirkon välistä. Kirkon itäpuolelta virtaa Kirkkojoki ja muinainen Suuri rantatie ohittaa linnan. Kalliohuippuinen mäki kuuluu osana Tjusterbybergein kokoumaan ja se kohoaa yli 35 metriä ympäröiviä peltoja korkeammalle. Lakialue erottuu kohoamalla noin 15 metriä ylemmäksi Tjusterbybergenin itäisestä osasta. Mäen pohjois- ja itäreunan jyrkänteen ympäristö on jyrkkää rinnettä, jonka suojavaikutusta on tehostettu rakentamalla kaksi itä-länsisuuntaista kivivallia mäen länsipuolen kapeimpaan kohtaan. Vallit olivat vuoden 1935 mittauksissa 10–11 metriä pitkät, 1,5–2,0 metriä korkeat ja 2–3 metriä leveät. Vallit koostuvat maa-aineksesta ja mahdollisesti kivistä. Vallit jatkuvat mahdollisesti matalampana seuraten länsirinteen yläpuolella. Pohjoisen vallin keskellä on katkos, jota pidetään linnanporttina. Linnavuoren hoito aloitettiin 1990-luvun alussa ja se on ollut hoidettuna muinaisjäännöskohteena 1990-luvulta lopulta lähtien, mutta resurssien puuttumisen vuoksi hoito on ollut 2000-luvun alussa vähäistä. Kohde on ollut suosittu käyntikohde. Kävijöille on osoitettu parkkipaikka Siuntion kirkon pihalta, josta alkaa viitoitettu polku mäelle. Parkkipaikalle pääsee Hanko-Helsinki-tieltä, josta käännytään Siuntioon ja ajamalla sitten kirkonkylään. Jyrkimpään kohtaan on rakennettu portaikko, jonka yhteydessä on opastaulu. Reitti ei sovellu liikuntarajoitteisille. Polkuja kiertää myös mäen takana. Lähteet: […]

Vartiokylän linnavuori sijaitsee Helsingin Vartiokylässä, Vartioharjun alueella. Kyseessä on vanha mäen laelle varustettu puolustusvarustus eli linnavuori. Noin 30 metriä korkean mäen rinteillä näkyy edelleen puisten rintavarustusten kivisiä perustuksia. Linnavuori on pääkaupunkiseudun keskeisimpiä muistomerkkejä Helsingin kaupungin perustamista edeltävältä ajalta. Radiohiiliajoitukset ja kaivauslöydöt kesällä 2002 todistavat selvästi, että Vartiovuoren linna on rakennettu keskiajalla eli 1200- tai 1300-luvulla. Linnan löydettyjen jäännösten rakentaminen on radiohiiliajoitusten mukaan ajoitettavissa noin vuosiin 1240-1330, jolloin sillä olisi ajallinen yhteys Birger-jaarlin tekemään toiseen ristiretkeen, joka on mahdollisesti tehty vuosina 1238-1239, ja sen seurauksena tapahtuneeseen ruotsalaisten saapumiseen Itä-Uudellemaalle. Löytöjen vähäisestä lukumäärästä on päätelty, että linna on kuitenin ollut aktiivisessa käytössä vain lyhyen aikaa. Linnan laelta on löytynyt myös rakennuksen jäänteitä liesineen. Suurin osa valleista on kuitenkin aikojen kuluessa hävitetty. Ensimmäisen maailmansodan aikana venäläiset rakensivat linnavuoren rinteille ampumahautoja ja tuliasemia osana Helsingin linnoitusjärjestelmää. Lähteet: wikipedia.org Artikkeli kuva: ”Vartiokylän linnanvuori” by Joonas Suominen is licensed under CC BY-SA 3.0

Hangon vesitorni on Hangon kaupungin omistama vesitorni. Torni sijaitsee Vartiovuorella. Arkkitehti Bertel Liljequistin suunnittelema vesitorni valmistui jatkosodan aikana vuonna 1943 vanhan tuhoutuneen vesitornin tilalle. Tornin korkeus on noin 65m merenpinnasta ja toimii kesäisin myös näköalatornina. Lähteet: wikipedia.org Artikkeli kuva:”The water tower in Hanko” by Pöllö is licensed under CC BY 3.0